Verenhimoisia matkoja
Astuessani tähän hämärään liikkeeseen, nenääni tuoksahti kalman tuoksu ja lattia narahti uhkaavasti. Jo liikkeen sijainti, syrjäisen kadun hämärällä puolella, oli askarruttanut minua, mutta uteliaisuuteni voitti.
Kun silmäni tottuivat pimeään, huomasin huoneen perimmäisessä nurkassa hahmon, joka roikkui katosta pää alaspäin. Oli niin pimeää etten ehtinyt arvailla mika tai kuka se oli, kun tämä seisoikin jo vieressäni. Mustaan viittaan pukeutunut, hypnoottisesti tuijottava ja varsin kookas hahmo tuli hyvin liki minua. Tunsin pahaenteisen tuulahduksen ja kylmän aallon. ”Miten voisin palvella sinua”? matala, tumma ja syvä ääni täytti huoneen.
Koska vain uteliaisuuteni oli johdattanut minut tänne, tyydyin mumisemaan jotakin epämääräistä, nopeasti käännyin kannoillani ja poistuin kadulle takaisin.
Mikä jänishousu olinkaan!
