Mr Darcyn jalanjäljillä
Marraskuinen automatka Iso-Britanniassa, no miksikäs ei. Ja kun Britanniasta aletaan puhua, pitää tietysti aloittaa säästä. Meillä oli matkalla aurinkoisia päiviä ja sadepäiviä. Harmaata enemmän kuin paistetta, muttei se meitä haitannut. Sitä asennoituu epävakaaseen säähän kun matkustaa Britteinsaarille, varsinkin marraskuussa.
Matkaan kuului toki muutakin perinteistä kuin sää. Fish and chips, ainakin joka toinen päivä (joka päivä ei vaan kykene), cream tea-hetkiä usein ja pubiin joka päivä.
Sitten paleltiin sisällä että ulkona. En tiedä miksi minulla on saarivaltakunnassa aina hieman kylmä, ehkei kesähelteillä, mutta usein. Syy lienee yksinkertaiset ikkunat nyt alkuun. En tiedä palelevatko britit kodeissaan, mutta tasaiseen sisälämpötilaan tottuneena tämän viileyden ja vedon huomaa. Tietysti valitsemani majapaikatkin ovat usein sellaisia, että pieni tuulenvire ikkunankarmista on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta hyvinhän siellä pärjää, kun on lämmintä kudetta mukana. Kuumavesipullon kanssa en tosin sänkyyn mene!
Ja mainittakoon vielä ne vesihanat, kylmälle ja kuumalle oma ja kokolattiamatot 2000-luvun sivistysvaltiossa, voi hyvänen aika sentään 🙂
Perinteiden äärellä jo aamusta alkaen.
Olen käynyt Lontoossa useita kertoja, ensi kerran jo 80-luvulla. Kuuminta menoa silloin oli hengata Wardour st:n pubeissa mm. The Intrepid Foxissa ja ostella rokkivaateita ja uskomattoman värisiä hiusvärejä Carnaby St:ltä tai Kings Cross Road:lta. Silloin tälläistä tavaraa Suomessa saattoi saada vain Dekadenzistä Helsingistä ja jostain postimyynnistä Tampereelta?
Lontoo oli käyty ja hieman muuallakin, mutta suhteessa hyvin vähän olin Iso-Britanniassa matkaillut. Asia piti korjata. Näin ollen päätin lähteä katsomaan Stonehengen esihistoriallista kivikehää ja pian huomasinkin, että olin suunnitellut tyttöjaostolle kiertomatkan.
Kävimme William Shakespearin syntymäkaupuni Stratford –Upon-Avonissa toteamassa ” To Beer Or Not To Beer. Oxfordissa vierailimme Wolvercoten hautausmaalla, jossa eräällä haudalla oli paljon sormuksia. Sitten olimmekin kylpyläkaupunki Bathissa, jossa on kylvetty jo roomalaisten ajoilta kuumien lähteiden ympärille rakennetuissa kylpylöissä.
Tanskan prinssi Hamlet suuren kysymyksen äärellä.
Kaikkien tarujen ja sormusten isä, J.R.R Tolkienin hauta Wolvercoten hautausmaalla Oxfordissa.
Vasemmanpuoleinen liikenne, kapeahkot tiet ja jatkuvalla syötöllä liikenneympyröitä. Oli suuri onni ettei minun tarvinnut ajaa. Ja oli suuri onni, että autossa oli valmiina navigaattori. Ilman sitä ajomme olisi ollut paljon tuskaisempaa .”Irma”, joksi navigaattoria kutsuimme, osoittautui loistavaksi tuttavuudeksi.
Ja Bathissa se tapahtui, törmäsimme Mr Darcyyn ensi kerran. Hän oli lihaa ja verta ja hän puhui meille. Olimme Jane Austen- hengessä osuneet huomaamattamme Jane Austen Centeriin, jonka ovella Mr Darcy houkutteli sisään viattomia neitosia. Tämä Mr Darcy oli kovin miellyttävä ja ystävällinen, pois oli ylpeys ja ennakkoluulo. Mutta tämä olikin väärä Mr Darcy, SE oikea löytyi myöhemmin Jane Austen Centerin myymälästä – rintanapeista ja kirjanmerkeistä.
Stonehengen kivikehän jälkeen pysähdyimme Altonin pikkukaupungissa, ja vain ja ainoastaan hotelli Crownin vuoksi, koska siellä kuulemma kummittelee. Toki Altonin Chawtonissa sijaitsevalla Jane Austenin kotimuseolla oli myös vahva vetovoima.
Olin jo etukäteen varannut meille Crown hotellista huoneen nro 3, jossa kuulemma kummitteli eniten. Vaikka me kuinka asennoiduimme ja olimme valmiit tapaamaan hotellin haamut, eivät ne meille näyttäytyneet. Olisiko kyseessä ollutkin vain myyntikikka, törkeällä tavalla yritetty huiputtaa luottavaisia matkalaisia… tai olisiko sittenkin pitänyt juoda vain muutama tuoppi enemmän…ja katsoa aamulla itseään peilistä?
”The oldest part of The Crown Hotel is believed to date back to the mid 16th century, with many of the timbers used in its construction reputedly obtained from old warships in the shipbuilding yards of the Southern Hampshire maritime cities of Portsmouth and Southampton. Legend would have us believe that the hotel is haunted by at least four ghosts or apparitions. (i) a dog around the fireplace area of the Lounge Bar, (ii) Mr. John Gould whose painted portrait hangs in the Lounge Bar, (iii) A lady, alleged to be John Gould’s sister roaming room 3 and finally (iv) A gentleman known only as Patrick, who guards the cellars. However, the present management have seen no evidence of these alleged hauntings, although staff and customers have reported ”strange happenings” from time to time. The book ”The Haunted Places of Hampshire”, which documents the existing evidence of hauntings is kept behind the counter of the Lounge Bar and may be made available for guests to peruse.
(Lähde: www.thecrownhotelalton.co.uk)
Jane Austenin kotimuseo oli mielenkiintoinen paikka. Talo on varsin suuri ja kauniin puutarhan ympäröimä. Talon keittiössä oli mahdollisuus kokeilla sulkakynäkirjoitusta, tehdä itselle laventelipussi muistoksi sekä kokeilla sen aikaiseen tyyliin tehtyjä pukuja ja hattuja. Hatut sopivat meille kuin satula sialle, mutta ne päässä pystyi hetkeksi eläytymään vienoksi neidoksi, joka haikeana katselee ikkunasta ulos nummille ja odottelee kosijoita saapuvaksi.
Jane Austenin kotimuseo, Chawton, Alton.
Ehkä tämä on juuri se pöytä, jonka ääressä Jane kirjoitti?
Colin Firthin asu Mr Darcyn roolissa vuonna 1995 valmistuneessa televisiosarjassa Ylpeys ja ennakkoluulo.
Tunteella tässä vedetään, järjestä viis.
Wannabe Elizabeth Bennet?
Ai niin, se ainoa ja oikea Mr Darcy?
